En ole talkkari, mutta voinhan minä tulla toteamaan.

Kävipä kerran niin, että jouduin tekemään talkkarin hommia samalla oman vartiointini ohessa.

Tavalliseen tapaani istuskelin respassa seuraillen erittäin mielenkiintoista telkkariohjelmaa (mikä lie sivussa pyöri, nukuin silmät auki) kun eräs työntekijä tuli hakemaan minua apuun. Eräässä kerroksessa oli vessa mennyt jumiin, eikä vettä tullut vaikka mitä teki.

Neuvoin työntekijää ottamaan yhteyttä huoltimiehiin, jotka eivät sillä hetkellä olleet paikalla. Kumminkin hätä oli suuri ja apu piti saada heti. Lupasin soittaa huoltimiehille, mutta ei, minut piti saada mukaan. Vihjaisin työntekijälle kohteliaasti, että minä en vessojen korjaamisista mitään ymmärrä, olen kouluttautunut ihan eri alalle. Siitä huolimatta vartijan koulutus oli pätevä alalle kuin alalle ja lähdin sitten henkilön kanssa katsomaan tukossa olevaa vessaa.

Oikeassahan henkilö oli. Vessa oli tukossa, kappas vain. Siinä sitten yhdessä pällisteltiin ja totesin, että kyllähän tuo rikki on kun vedettäessä ei vettä tule, mutta hanasta sitä kyllä tulee. Henkilö kysyi, saisinko sitä korjattua. Jouduin jälleen toteamaan, että koulutukseni kattaa vain vartijoinnin, ei huoltotoimenpiteitä. Niinpä soitin huoltomiehet paikalle ja pari minuuttia siinä meni, kun he paikalle saapuivat alemmasta kerroksesta.

Kyllähän sitä vilkaista voi, mutta en lupaa, että asialle mitään voisin tehdä. Vartija ammattitutkinnolla kun hoituu kaikki aina kätilöntyöstä yleiseen syyttäjään.

Kielitaito kohdillaan

Olin pitkästä aikaa tekemässä eräässä respakohteessa vuoroa, kun puhelin soi. Väsyneenä päätin vastata puhelimeen ja kuten arvata saattaa, suomeksi. Puhuja ei kumminkaan ollut suomalainen.

Asiakas puhui hyvin nopeaa, enkä saanut yhtään selvää, mitä. Yritin bongata edes yhden tutun sanan, mutta tuntui, ettei puheessa ollut päätä eikä häntää. Taisi soittaja olla ruotsalainen, olin koulussa mennyt ruotsin välttävällä läpi.

"Can you speak English?" kysyin sitten puhelimeen.
"I speak. All the time."

Mikään ei kärvistä enempää, kuin naispuolinen vartija

Siinä vaiheessa kun vielä opiskelimme vartioiksi, ei kurssilla tuntunut mikään olevan miehille vastenmielisempää, kuin naispuolinen vartija. Kurssillamme oli useampi nainen, joista osa ei kyllä alalle soveltunut. Sen näki jo heti ulko-ovelta. Elopainoa oli kertynyt niin paljon, että lääkärin lapulla saatiin jättää voimankäyttökoulutuksesta lämmittelyt pois (mitä ihmettä?) tai teoriatunneilla kiinnosti paljon enemmän rakennekynsien viilaaminen, kuin hälytyslaitteiden toiminta.

Mukana oli kumminkin myös kourallinen naisia, joita ala kiinnosti. Oikeasti. Meidät vain leimattiin samaan kastiin kuin nuo, jotka eivät alalle soveltuneet.

Ensimmäisten pistokokeiden jälkeen osoittautui, että luokkamme paras kirjallisissa oli nainen. Tämähän aiheutti marinaa miespuolisissa opiskelijoissa. Miten nyt nainen pystyi sisäistämään niinkin maskuliiniset tiedot paremmin kuin mies?

Kun pääsimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan voimankäyttöä, oli järkytys myös melkoinen. Ilman kaasua tai teleskooppipatukkaa luokkamme parhaana toimin minä, pienikokoinen nainen. Voimankäytön kouluttajalla oli hauskaa seurata, kuinka kokeilin eri kokoisia, ikäisiä ja luonteisia pareja. Osa osasi ottaa huumorilla, että pieni tyttö vei heidät kanveesiin, osa ei. Koetilanteessa toimin kohdehenkilönä, joka piti viedä maahan. Yli puolet reputtivat kanssani, sillä tämä pieni tyttö ei suostunut menemään maahan ilman tappelua. Ja sekös miehiä kismitti.

Kuului monen moista valitusta:
"En ottanut tosissani."
"Ei naisen kanssa voi harjoitella."
"Päästin helpommalla."
"No se alkaisi kumminkin itkeä."

Mutta samalla kun selityksiä keksittiin, ei pärjätty toisille miehillekään. Vaikka minulla oli kokemusta itsepuolustuslajeista hieman pidempään kuin alkeiskurssin verran, oli nöyryytys taattu miehillä. Luokkaa dominoi sillä hetkellä teoriapuolella sekä voimankäytön puolella naiset. Mikä olisikaan voinut olla pahempaa?

Nyt vartijana ollessa en voi kun naureskella näille muistoille. Tottakai minuun kohdistuu edelleen spekulaatioita ammattitaidoistani ja huutelua sukupuolestani, mutta ei sen väliä. Kuka olisikaan parempi vartija kaupalle, kuin hintelä nainen, josta kukaan ei uskoisi oleva vastusta? Yllätys onkin melkoinen, kun tämä naispuolinen vartija vie agressiivisesti käyttäytyvän myymälävarkaan maahan. Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen kerta.

Kannattaa muistaa, että suurin osa naisista ei ole turhaa niissä vaikeissa kohteissa vartijana - siihen on yleensä pätevä syy.