En ole talkkari, mutta voinhan minä tulla toteamaan.

Kävipä kerran niin, että jouduin tekemään talkkarin hommia samalla oman vartiointini ohessa.

Tavalliseen tapaani istuskelin respassa seuraillen erittäin mielenkiintoista telkkariohjelmaa (mikä lie sivussa pyöri, nukuin silmät auki) kun eräs työntekijä tuli hakemaan minua apuun. Eräässä kerroksessa oli vessa mennyt jumiin, eikä vettä tullut vaikka mitä teki.

Neuvoin työntekijää ottamaan yhteyttä huoltimiehiin, jotka eivät sillä hetkellä olleet paikalla. Kumminkin hätä oli suuri ja apu piti saada heti. Lupasin soittaa huoltimiehille, mutta ei, minut piti saada mukaan. Vihjaisin työntekijälle kohteliaasti, että minä en vessojen korjaamisista mitään ymmärrä, olen kouluttautunut ihan eri alalle. Siitä huolimatta vartijan koulutus oli pätevä alalle kuin alalle ja lähdin sitten henkilön kanssa katsomaan tukossa olevaa vessaa.

Oikeassahan henkilö oli. Vessa oli tukossa, kappas vain. Siinä sitten yhdessä pällisteltiin ja totesin, että kyllähän tuo rikki on kun vedettäessä ei vettä tule, mutta hanasta sitä kyllä tulee. Henkilö kysyi, saisinko sitä korjattua. Jouduin jälleen toteamaan, että koulutukseni kattaa vain vartijoinnin, ei huoltotoimenpiteitä. Niinpä soitin huoltomiehet paikalle ja pari minuuttia siinä meni, kun he paikalle saapuivat alemmasta kerroksesta.

Kyllähän sitä vilkaista voi, mutta en lupaa, että asialle mitään voisin tehdä. Vartija ammattitutkinnolla kun hoituu kaikki aina kätilöntyöstä yleiseen syyttäjään.

Kielitaito kohdillaan

Olin pitkästä aikaa tekemässä eräässä respakohteessa vuoroa, kun puhelin soi. Väsyneenä päätin vastata puhelimeen ja kuten arvata saattaa, suomeksi. Puhuja ei kumminkaan ollut suomalainen.

Asiakas puhui hyvin nopeaa, enkä saanut yhtään selvää, mitä. Yritin bongata edes yhden tutun sanan, mutta tuntui, ettei puheessa ollut päätä eikä häntää. Taisi soittaja olla ruotsalainen, olin koulussa mennyt ruotsin välttävällä läpi.

"Can you speak English?" kysyin sitten puhelimeen.
"I speak. All the time."

Mikään ei kärvistä enempää, kuin naispuolinen vartija

Siinä vaiheessa kun vielä opiskelimme vartioiksi, ei kurssilla tuntunut mikään olevan miehille vastenmielisempää, kuin naispuolinen vartija. Kurssillamme oli useampi nainen, joista osa ei kyllä alalle soveltunut. Sen näki jo heti ulko-ovelta. Elopainoa oli kertynyt niin paljon, että lääkärin lapulla saatiin jättää voimankäyttökoulutuksesta lämmittelyt pois (mitä ihmettä?) tai teoriatunneilla kiinnosti paljon enemmän rakennekynsien viilaaminen, kuin hälytyslaitteiden toiminta.

Mukana oli kumminkin myös kourallinen naisia, joita ala kiinnosti. Oikeasti. Meidät vain leimattiin samaan kastiin kuin nuo, jotka eivät alalle soveltuneet.

Ensimmäisten pistokokeiden jälkeen osoittautui, että luokkamme paras kirjallisissa oli nainen. Tämähän aiheutti marinaa miespuolisissa opiskelijoissa. Miten nyt nainen pystyi sisäistämään niinkin maskuliiniset tiedot paremmin kuin mies?

Kun pääsimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan voimankäyttöä, oli järkytys myös melkoinen. Ilman kaasua tai teleskooppipatukkaa luokkamme parhaana toimin minä, pienikokoinen nainen. Voimankäytön kouluttajalla oli hauskaa seurata, kuinka kokeilin eri kokoisia, ikäisiä ja luonteisia pareja. Osa osasi ottaa huumorilla, että pieni tyttö vei heidät kanveesiin, osa ei. Koetilanteessa toimin kohdehenkilönä, joka piti viedä maahan. Yli puolet reputtivat kanssani, sillä tämä pieni tyttö ei suostunut menemään maahan ilman tappelua. Ja sekös miehiä kismitti.

Kuului monen moista valitusta:
"En ottanut tosissani."
"Ei naisen kanssa voi harjoitella."
"Päästin helpommalla."
"No se alkaisi kumminkin itkeä."

Mutta samalla kun selityksiä keksittiin, ei pärjätty toisille miehillekään. Vaikka minulla oli kokemusta itsepuolustuslajeista hieman pidempään kuin alkeiskurssin verran, oli nöyryytys taattu miehillä. Luokkaa dominoi sillä hetkellä teoriapuolella sekä voimankäytön puolella naiset. Mikä olisikaan voinut olla pahempaa?

Nyt vartijana ollessa en voi kun naureskella näille muistoille. Tottakai minuun kohdistuu edelleen spekulaatioita ammattitaidoistani ja huutelua sukupuolestani, mutta ei sen väliä. Kuka olisikaan parempi vartija kaupalle, kuin hintelä nainen, josta kukaan ei uskoisi oleva vastusta? Yllätys onkin melkoinen, kun tämä naispuolinen vartija vie agressiivisesti käyttäytyvän myymälävarkaan maahan. Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen kerta.

Kannattaa muistaa, että suurin osa naisista ei ole turhaa niissä vaikeissa kohteissa vartijana - siihen on yleensä pätevä syy.

Mikä on vasteaikanne tuholaisongelmiin?

Piiriä ajellessa tulee aina välillä vartijakutsuja, joista suurin osa perutaan vahinkopainalluksen takia melkein heti niiden tulosta. Jotkut huonolla tuurilla vasta, kun olen ehtinyt ajaa kohteen pihaan tuhatta ja sataa ja napsaista parit sakot siinä ohimennen.

Tällä kertaa minulle tuli jälleen kesken piiritehtävien virven kautta ilmoitus, että olisi vartijakutsu eräästä vaatekaupasta luvassa. Päässä raksutti hetken kun hälykeskus kertoi osoitteen. Kauppa oli lähellä isoa ostoskeskusta aivan keskustan tuntumassa, eli oli hyvin mahdollista, että joku narkki olisi sinne eksynyt kiusaamaan nuoria myyjätyttöjä.

Talla pohjaan ja upea, toimintaleffauukkari keskellä katua. Lähdin kurvaamaan kohti kyseistä vaateliikettä puikkelehtien muiden autoilijoiden välistä. Minulla oli kiire, mitä tahansa saattaisi niiden minuuttien aikana sattua!

Olin nopeasti paikalla, vasteaika oli hädin tuskin kolmea minuuttia hätäkeskuksen ilmoituksen jälkeen. Vedin viiltosuojahanskat käteen ja tarkistin samalla varustevyöni kun nousin autosta. Kävin mielikuvaharjoittelua läpi päässäni. Jos päällekäyjä on agressiivinen, otan tkp:n kotelosta ja uhkaan sillä. Viimeisessä kädessä käytän kaasua.

Ryntään sisälle ja jään tuijottamaan tyhjää kauppaa, missä kolme myyjätyttöä näyttää kauhistuneelta. Missään ei kumminkaan näy narkkaria tai vastaavaa häirikköä. Olinko liian myöhässä?
"Täältä tuli vartijakutsu", totean sitten kauhistuneille myyjille. Yksi tytöistä nyökkää ja viittilöi lähemmäs.
"Se on tuolla."

Lähdemme takatiloihin. Hemmetti, onko häirikkö päässyt jo näin kaus? Kutsuivatko he heti häirikön saapuessa vai vasta, kun huomasivat, etteivät pärjää tälle? Ilmeisesti viimeinen vaihtoehto oli oikea.

Myyjä vie minut vessaan ja avaa oven. Vessa on tyhjä. Mitä ihmettä?

"Tuolla nurkassa on hämähäkki eikä me uskallettu tappaa sitä!"

Yllättäen koko juttu saa koomisen käänteen. Kutsuttiinko minut oikeasti tappamaan hämähäkki? Vielä hätäpainikkeella?!

Nappasin hämähäkin paperiin ja kiidätin sen ulos. Tyttöjen puolustukseksi voin sanoa, että hämähäkki oli aikas iso - ja vihreä. Epäilen vain, että pomolle tuo puolustus ei tule kelpaamaan, kun tulee aika maksaa lasku tuosta hälytyskäynnistä.

Viherhämähäkki Micrommata virescens

Kaupan vartijana

Välillä tuntuu, että kaupan asiakkaat eivät ymmärrä, mitä vartem vartijat ovat olemassa. Löytyy aina henkilöitä, jotka olettavat meidän olevan vain täyttämässä kaupan työntekijöiden vajetta tai vain odottamassa, että ilmaantuu jotakin ylimääräistä (kuten hyllyjen täyttöä) jolloin voimme auttaa.

Tässä pari vinkkiä, miten asia oikeasti on:

- En seiso kassojen luona huvikseni vain kyttäilemässä kauniita, ohikulkevia ihmisiä tai näyttääkseni tärkeältä. Seuraan kassojen vieressä yleensä syystäkin, että kaikki sujuu ongelmitta. Kassoilla saattaa olla esimerkiksi ennestään tuttu, hankala asiakas tai aiemmin ollut häslinkiä, jolloin jään seuraamaan tilannetta hetkeksi aikaa, että kaikki selviää.

- Kaupassa kierrellessäni en ole päiväkävelyllä. Tämä on yleistä järjestyksen ylläpitämistä, mitä kutsutaan näkyväksi vartioinniksi. Asiakkaat huomaavat, että kaupassa on vartija joka kiertää kauppaa ja pitää asiakkaita silmällä. Tämä vähentää hetken mielijohteesta tehtyjen näpistysten määrää huomattavasti.

- En seuraa ketään ilman pätevää syytä. Jos lähden jahtaamaan juuri sinua, voi syynä olle käyttäytymisesi kun astuit kauppaan tai käyttäytymisesi aiemmin kyseisessä kaupassa. Voi myös olla, että olen saanut kuulla viereisen kaupan vaksilta, että mustahupparinen henkilö punaisen repun kanssa oli heillä ongelma-asiakas ja nyt sinä vastaat tuon henkilön piirteitä. Teen tällöin etukäteen estäviä toimenpiteitä, ettet mahdollisesti ala meilläkin riehumaan tai näpistelemään mitään. Totta kai virheitäkin sattuu ja välillä tulen seuranneeksi vääriä henkilöitä - mutta en ole sitä tahallani tehnyt.

- Kiinniottotilanteissa muiden asiakkaiden on turha tulla utelemaan, mitä on tapahtunut, onko kaikki nyt ok, minne kiinniotettuy viedään etc. Asia on minun, kiinniotetun sekä poliisin keskeinen. Jos tekijä on alaikäinen, kuuluu asia tällöin myös vanhemmille, mutta ei missään tapauksessa ulkopuolisille.

- Jos et ole nähnyt kiinniottotilannetta alusta alkaen, ole ystävällinen äläkä tule valittamaan aiheettomasta kiinniotosta tai väkivallasta. Me emme käy päällemme sen takia, että haluaisimme näyttää olevamme kovia kundeja ja kimmoja ja hallitsevamme juuri tätä kaupunginosaa. Yleensä tässä vaiheessa sanallinen tai ruumiillinen aggressio on ylittänyt sen pisteen, että on alettu uhkailemaan, yritetty hyökätä päälle tai jo hyökätty. Meidän tarkoituksemme on kumminkin ennaltaehkäistä vahinkoja ja kiinni ottaminen ja "maihin vieminen" on paljopn parempi ennaltaehkäisy, kuin antaa hyökkääjän ensin hakata minua tai jotakin ulkopuolista sairaalakuntoon asti, kunnes vartija saa syyn ottaa henkilön kiinni.
Jos olemme tehneet väärin voitte olla varma, että poliisi ottaa meihin yhteyttä - oli siitä ulkopuolinen ilmoittanut tai ei. Suurimmaksi osaksi turhat valitukset vain hankaloittavat meidän työtämme.

- "Etkö päässyt poliisikouluun" on kulunut vitsi. Kaikki vartijat eivät ole hakeneet poliisikouluun koskaan, osa on hakenut ja päässyt ja osa on hakenut eikä ole päässyt. Samalla lailla taitaa käydä kaikille, jotka jotakin alaa opiskelemaan lähtevät. Joko pääsevät sisään tai sitten eivät. Ja osa ei koskaan hae opiskelemaan lukiota / ammattikoulua pidemmälle.
Tietysti voin vastata myös sinulle, että "en, olin kuulemma liian väkivaltainen", jolloin voit jäädä itseksesi ihmettelemään, millaisia sekopäitä vartioiksi oikein pääsee.

- Minulla on vartijakortti aina mukanani, mutta minulla ei ole mitään pakollista tarvetta esittää sitä sinulle. Poliisi sekä korkeamman tason virkamies voi pyytää minua näyttämään vartijakorttini ja tällöin se on näytettävä. Siviilin ellaista pyytäessä voin vilauttaa hänelle kassakuittia ja väittää sen olevan korttini. Kuvani vaan sattuu näyttämään tekstiltä: "Tervetuloa uudelleen!"

Sitten vielä vinkki kollegoille, jotka eivät ole asiaa ehkä vielä tajunneet: teidän ei tarvitse tulla häiritsemään töitään suorittavan vartijan työrauhaa. Tiedätte itsekin, millaista *kaa sitä joka päivä töissä kohtaa, niin miksi sellaista pitää vielä kollegoilta ottaa vastaab?

On se upeaa tottakai testata, lähteekö se myymälävartija nyt jahtaamaan sinua, jos tunget ne kaikki kaljatölkit taskuusi ja kassalla sitten kiltisti lasket ne hihnalle ja maksat. Saatatpa vielä siteerata lakia, jota vartijakurssilla käytiin läpi. Oletko nyt oikeasti kovakin äijä, kun tämäkin tuli testattua?

Myöskään ei tarvitse tulla kyselemään tyhmiä. Tiedät varmasti, mitä oikeuksia minulla on, mikä "tuo patukka tuossa kyljessä on" tai mihin kaasusumutinta käytetään. Vaikka itse saatat tuntea itsesi kovaksikin äijäksi, et sinä sitä muiden silmissä ole. Olet vain täysi idiootti, joka saman tilanteen tullen valittaa, miten typeriä siviilit voivat olla, kun tällaista häirintää tekevät. Miksi siis sinun pitää olla samanlainen idiootti ja häiritä toisen vartijan työtä? Edelleen - tiedät tasan varmasti, mitä se työ on.

Töissä sattuu ja tapahtuu

Englanninkielen taitoni ei ole koskaan ollut suunnattoman vahva ja joutuessani ison, maanlaajuisen firman porttivartiaksi tiesin, että joutuisin joskus töissäni käyttämään englantia. Olin kumminkin pitkään päässyt luistelemaan työkavereideni varjolla jonkun kielitaitoisen sattuessa paikalle silloin, kun jouduin tekemään vastaussähköpostin englanniksi. Ikävä kyllä tällä kertaa kävi niin, että työkaverit, eikä google translater voinut minua pelastaa.

Portille soitti vieras mieshenkilö. Vastasin normaaliin tapaani "Kuukunan portti, vartija puhelimessa."
"Hello, Am I calling for Kuukuna Oy?"
"Öööh....öööh....Yees."
"Great, I am calling for...."

Tässä vaiheessa alkoi tulla täyttä siansaksaa ja putosin kärryiltä. Olin varma, että hän jossain vaiheessa mainitsi sanan juna ja lounas.

"I don't understand."
"Oh well sorry to hear that. Is there anyone else who can help?"

Tässä vaiheessa päässäni raksutti. Hän kyseli, oliko täällä muita apuna. Olisikin ollut, olisin ehdottomasti tyrkännyt tuolloin luurin jollekin toiselle!

"No. I'm lonely."
"Okey, I will call tomorrow."

Olin unohtanut seuraavana päivänä miehen soittopyynnön ja puhelimen soidessa vastasin jälleen normaalilla tavalla: "Kuukunan portti, vartija puhelimessa."
"Hello, I calling you yesterday, is there anyone who can help me now?"
Ei hemmetti, tämä mies jälleen...
"No, call tomorrow."

Seuraavana päivänä homma jatkui. Kirosin itseni mielessäni, kun vastasin puhelimeen ja tunnistin saman soittajan jälleen.
"Call tomorrow."

Aamulla tullessani töihin kirosin mielessäni. Tajusin sanoneeni soittajalle, että voisi soittaa tänään. Olin jälleen työvuorossa enkä uskonut, että minun tuurillani kukaan sattuisi jälleen olemaan paikalla, kun mies soittaisi. Eikä ollutkaan.

"Call..."  tässä vaiheessa vilkaisin listaa. Olisin loppuviikon töissä. Mutta seuraavalla viikolla olisin koko viikon vapailla!
"Call next week!"

Ne parkkipaikat

Taas tänä aamuna oli riitaa parkkipaikoista aamulla töissä. Ja koska minä satun olemaan vartijana respassa, josta kaikki kulkevat ohi aamulla, saan minä myös huomauttaa henkilöille, että heidän autonsa on parkkeerattu väärin. Koska minä näen ne kameroista, koska he sattuvat tuossa ikkunan takana parkkeeraamaan sivuttain kukkapenkkiin ja koska minulle tulee aina ulkopuolinen henkilö X sanomaan, että auto y on parkkeerattu väärin, ilmoita siitä henkilölle.

Nyt voi KIESUS, onko se niin vaikeaa parkkeerata oikein?!
Jos siinä on invapaikan merkki niin se on ja pysyy invapaikkana. Eli paikkana, johon saat parkkeerata joko invalapulla tai muuten erikoisluvan saaneena . (Ja se lupa muuten haetaan tästä respasta)

Vieraspaikat ovat vain vieraille, eli jos käyt täällä töissä joka päivä tai edes joka toinen päivä ja olet kirjoilla talon työntekijänä, et todellakaan ole vieres. Et siis parkkeeraa sitä autoa vieraspaikalle vaan suosiolla ajat 30m taaemmaksi ja kävelet sieltä parkkipaikalta ulko-ovelle!

Kiellettyt alueet ovat merkitty keltaisella. Et siis voi parkkeerata myöskään näille alueille, et vaikka muut paikat olisivat täynnä. Ne ovat kiellettyjä alueita tarkoituksella, sama koskee PELASTUSTIETÄ. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa jos paloauto hädän tullessa sattuu sitten runnomaan lunastuskuntoon sen upean vuoden 2069 mallin audisi, joka oli parkkeerattu päin p*tä.

Kaikilla on oikein parkkipaikkoihin ja täällä pätee vanha sanonta: nopeat syövät hitaat. Jos siis haluat itsellesi parkkipaikan, tule ajoissa töihin. Vaihtoehtoisesti myös voisit tulla kävellen, koska tällöin ei varmastio tarvitse miettiä, minne parkkeeraat autosi, ahterillasi on täällä kumminkin nimikoitu tuoli mihin sen saat parkkeerattua.

Ja voi jestas, jos itse olet parkkeerannut väärin älä ala itkemään ja huutamaan asiasta! En minä ilkeilylläni pyydä niitä autoja siirtämään ja kyttää, että hähähää, tällä henkilöllä on huono aamu, käskenpä sen siirtää auton, jotta aamu olisi vieläkin huonompi! Jos olisit parkkeerannut autosi alun perin oikein, ei minun tarvitsisi siitä huomauttaa!

Että tällaista tänään, voi helvetti, opetelkaa liikennemerkit tai luopukaa autosta jos on niin hemmetin vaikeaa! Joka ikinen aamu melkeinpä samat ihmiset ja samat itkut ja samat uhkailut ja en muuten vieläkään ole saanut asian takia potkuja. Kumma homma, esimies ei näe tarpeelliseksi syyksi heittää minua ulos, koska sinä olet parkkeerannut sen autosi katolleen suihkulähteeseen. Mutta tottakai se on vartijan vika. Aivopesin sinut unissasi tekemään niin. Huomenna jos kokeilisit vaikka A-siiven katolle pysäköidä?